Fimolammas Leif

Muovailin itselleni pienen avaimenperän. Ristin lampaan Leif Mägeriksi. Nimessä on viittaus oikeaan nimeen, joskaan tarkoitus ei ole vahingossa herjata hienoa näyttelijää. Olin pienenä suuri vanhojen suomalaisten elokuvien fani.

Koruideoita vilisee päässä paljon, mutta valitettavasti aikaa ei tahdo löytyä. Turhauttaa hieman, kun koruintoa ja -materiaaleja olisi. Päätin opetella yhden uuden tekniikankin.

Pieniä, sieviä sieniä

Päässä soi Don Huonojen vanha biisi näitä fimo-tekeleitä katsellessa. Sieniavaimenperät lähtivät vanhemmilleni lahjaksi. Ei taida kovin montaa sienestäjää olla lähipiirissä, mutta nämä olisivat hauskoja vaikka sieniveitsen koristeena.

Joskus pienenä tuli oltua vanhempieni ja sukulaisten mukana sienimetsässä. Se oli itse asiassa aika hauskaa, vaikka en syömiseen osallistunutkaan. Edelleenkään en koske sieniruokiin, jos valinnanvaraa on. Tosin kaveri sai viime juhannuksena houkuteltua maistamaan grillattua herkkusientä, jossa oli pekonia ja Koskenlaskija-juustoa. Se oli kieltämättä todella hyvää! Aijai, kesä ja grilliruoka...

Fimo-kissa Eevertti ja kuppikakku

Tällaisia Fimoja syntyi tällä kertaa eli Eevertti-kissa ja kuppikakku päätyivät avaimenperiksi. Eevertti lähti heti ilmestyttyään uuteen kotiin.

Ensimmäiset omatekoiset Fimo-helmet koruiksi

Puuhailin viime viikonloppuna taas Fimo-taikinan kanssa ja tulosta tuli yhden pellillisen verran. En voinut vastustaa kiusausta lakupalojen tekemisestä. Ne taitavat olla aika yleisesti lähes ensimmäisiä korun kappaleita, joita taikinasta muovaillaan. Herkuista tuli niin hyvän näköisiä, että harmitti niiden syömäkelvottomuus. Tein sekä pieniä että isompia paloja. Pienistä tein avaimenperän ja isommat päätyvät ehkä myöhemmin kaulakoruun tai avainnauhaan.

Aiemmin edellisellä viikolla paistamani kukka- ja kierrehelmet päätyivät omiin rannekoruihin. Sinisen Vuokko-korun kukat näyttivät minusta hieman tietyn kuuluisan suomalaisen kuosin kukilta. Tarkoituksellista tämä ei ollut, mutta huvittava huomio.