Jonna pyysi itselleen korun, jonka ideana olivat usko, toivo ja rakkaus. Hän halusi toivon symboliksi linnun ankkurin sijaan. Tätä riipusta saikin metsästää jonkin aikaa, mutta yhdestä minulle aiemmin tuntemattomasta koruliikkeestä se viimein löytyi. Lopputulos oli mielestäni herkkä ja kaunis - kuin Jonna itse.
Sukulaiseni taas ihastuivat äidilleni tekemään rannekoruun ja pyysivät tytöille kaksi samanlaista korua. Valitettavasti mattahelmet olivat joka paikasta loppuneet, joten piti kehittää jokin muu sopiva tilalle. Nämä violetit säröhelmet olivat kauniita ja sopivat tilaajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.